torstai 27. syyskuuta 2012

Voiko tämä olla totta?!



KÄÄÄÄÄK! Mä en tiedä miten päin olisin, kun on niin mahtava fiilis kertakaikkiaan. Hyvä, mutta silti vielä niin epäuskoinen. Ei uskalla vielä täysin rinnoin kuitenkaan iloita,
mutta...
Näytettiin palaverissa vähän vihreää valoa, että LASTEN KOTIUTTAMINEN VOITAISIIN ALOITTAA PIKKU HILJAA JOULUKUUSSA!!! :) :) :)

Mä en oikeesti edes oikein ymmärrä vielä miten mahtava juttu toi on!!! Kuitenkin pelkään, että joudunkin pettymään ja ne keksivätkin taas jotain. Mutta kuitenkaan en ole koskaan vielä aiemmin saanut näin vahvaa toivonpilkahdusta paremmasta.

IIIIIIIKKKKKKKK!!!! Mahtavaa, ihanaa, mahtavaa, ihanaa! Toivotaan nyt tosissaan ja pitäkää tekin peukkuja pystyssä, että kaikki menisi nyt niin, että tuo suunnitelma toteutuisi ja mulla ei olisi liian korkeat odotukset.

Mä en pysty edes tämän enempää nyt kirjoittaa, oon ihan pökerryksissä :D Tuun kyllä kertomaan asiat vielä tarkemmin, kunhan selviän tästä maailman parhaasta uutisesta :)


maanantai 24. syyskuuta 2012

Talvivaatteiden metsästys alkaa!



Taas mä oon tilanteessa jossa tunnuin olevan vasta ihan vähän aikaa sitten: talvikenkien-ja takin etsiminen! Vähänkö vuosi on mennyt nopeesti, hui!
Mun mielestä se on vaikee tehtävä! Nytkin kun katseli eri sivuja niin hyi hitto miten rumia kenkiä sitä voikaan olla...Ja tuntuu, että takitkin on kaikki saman mallisia. No, pitkän uurastuksen jälkeen löysin kuitenkin jotain mitkä miellytti silmää :)

Wildflower: Owena

Ukala: Lily

Spirit: Kathleen saapas

Clay Shoes Boot

Mä tykkään noista Ugg-tyylisistä saappaista, vaikka mä aluksi inhosin niitä! :) Ne vaan on niin ihanan kevyet ja lämpimät jalassa. Looove!

Löysin muuten ihan huipun sivuston: Hoodboyz, kannattaa käydä tutustumas jos et oo aikasemmin jo käyny. Älyttömästi hyviä tariouksia :)

Sieltä löysin talvitakinkin, joka on pakko saada. Pitää laittaa linkki, kun en saa kopioitua niitä kuvia :( Mutta täältä näet sen! Yksinkertaisen hieno :) Oli siellä kyllä paljon muitakin hienoja takkeja. Monet sivut kahlasin läpi ja kyllä tuolla sivustolla oli parhaimmat mun makuun. Ja edullisiakin.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Hyvä minä!


Arvatkaas mitä?!

Mä siivosin ja kaiken lisäksi tein kolme koulutehtävää! :) Jabadabaduu!

Nyt hyvillä mielin ja ylpeänä itsestä nukkumaan!

Kauniita unia, oman kullan kuvia :)

 

Vetämätön olo


Mitähän mä nyt kuulkaa höpöttelisin teille, ettei mun tarttis ruveta siivoamaan :D Mä en jaksa! Ja pakko siis keksiä jotai tärkeämpää tekemistä sen tilalle. Ja mikäs hei sen tärkeämpää, kuin blogin päivittäminen ;)

Mä en oo oikein vieläkään toipunut tosta flunssasta. Nytkin oon maannut heräämisestä asti sohvalla peiton alla ja aivan veto pois! Sama homma ollut jo monta päivää. Tässä jo säikähtänyt, ettei kai masennus vaan ala salakavalasti hiipiä taka-alalta taas, mutta ei tää oo kyllä henkistä tällä kertaa. Kroppa vaan on poikki!
Tänään mulla oli suunnitelmis lähteä Seinäjoelle pienelle kirpparikierrokselle. Mutta ei. Mä en jaksa nyt edes rahaa tuhlata :D No se on kyllä vaan positiivinen asia. Sen verran kyllä eilen shoppailin, että tilasin netistä hopeashampoota ja hoitoainetta ja suoristussuihketta. Sinne upposkin yli 60 e, että ihan hyvä kun jätin kirppiksen väliin. Vaikka siellä halpaa onkin, niin kyllä sielläkin vaan yllättävän nopeesti köyhtyy!


Vitsi meillä on tuolla koulussa muuten hyvä keino saada vähän lisätuloja. Sinne on perustettu sellanen Artesaaniosuuskunta, mihin saa liittyä puolen vuoden opiskelun jälkeen halutessaan. Liittyminen ei maksa, kuin 40e. Sitten saat tehdä asiakastöitä, niin että 25% menee tälle osuuskunnalle ja loput saat pitää itse :) Meidän luokanvalvoja meinas, että niitä töitä sitten RIITTÄÄ, jos niin vaan haluaa! Mä ainakin oon ihan innoissani liittymässä tohon, rahaa kun ei koskaan voi saada (ainakaan opiskelijana) liikaa!

Meillä olis ilmeisesti syysloman jälkeen jo ensimmäinen työharjoittelu! Hui, miten nopeesti?! Tai oikeestaan toi ei oo enää niinkään varmaa, musta tuntuu, että opettajat on ihan yhtä sekasin meidän opetussuunnitelmasta, kuin mekin :D Nyt meillä olis mun käsittääkseni mahdollisuus valita kahdesta valinnaisesta tai sitten mennä 5 viikoksi harjoitteluun. Ens viikolla Opo tulee selvittämään meidän luokan kanssa asioita, kun kaikki on ihan pyörällä päästään, mitä me nyt ollaan tekemässä...Meidän luokalla suurimmalla osalla on kuitenkin hyväksilukuja, joten jokaiselle tulee ihan omanlaisensa opintosuunnitelma minkä mukaan sitten mennään. Toivottavasti nyt saadaan pian asiat selviksi, niin tietäis sitten jo ruveta kyselemään mahdollista harjoittelupaikkaa. Kuulemma noi K-raudat yms. olis ihanteellisia ekoja paikkoja, koska niissä oppis materiaaleja tosi hyvin. Mun kaveri on kuitenkin kysynyt jo tohon paikalliseen kauppaan, niin mä ajattelin kysyä yhteen sisustusliikkeeseen. Siellä nyt ei materiaalituntemus kehity, mutta kyllä se nyt kuitenkin alaan liittyy :) Ja onhan noita harjoittteluita tulossa vielä vaikka kuinka monta!


Hitsi mua harmittaa, et mun suunnitelmat salilla käymisestä on mennyt nyt ihan mönkään. Mun oma auto kun makaa tuolla pihalla moottori paskana odottamassa hetkeä, jolloin se saataisiin kuntoon. Ollaan koulussa siis kuljettu kaverin autolla ja oon sille maksanu bensat. Kaverikaan ei salille voi koulun jälkeen jäädä, kun pitää hakea lapset koulusta, joten mun ei auta nyt kuin kiltisti odottaa, että Artulla olis aikaa perehtyä tohon mun kaaraani. Kun ei yhtään osaa edes arvioida, kuinka kallis paukku siitä tulee, niin ei oo kauheesti innostusta sitä alkaa edes työstämään.  Pitää nyt ekaksi odotella kuukautta, kun on vähän ylimäärästä, josko sitten me repästäis :) Voisinhan mä tietty täällä Kauhavalla käydä, mutta ei kiitos. Seinäjoella on kuitenkin ihan ohjattua ohjelmaa. Jos mun pitää ihan omin nokin salilla jotain tehdä, niin siitä ei tuu kyllä mitään! Se on vaan niin armottoman tylsää yksin.

Blaah, ehkä mä nyt tästä kuitenkin nousen ja tyhjennän edes tiskikoneen, jospa sitä sitten pikkuhiljaa jaksaiskin vähän enemmänkin :) 

Laiskat sunnuntainjatkot :)

Blogin uudistusta!

Mä haluan taas vähän uudistaa blogin ulkoasua, niin älkää ihmetelkö miks tää on nyt vähän aikaa vähän niin ja näin :D

lauantai 22. syyskuuta 2012

Suunnitelmia syyslomalle

Vaarallisia noi "Syö niin paljoin kuin jaksat"-paikat. Käytiin veljen kanssa syömässä joskus kolmen maissa sellasessa ja VIELÄKIN maha aivan täynnä! Tuli popsittua vihreitä oliivejakin sen verran, että nyt janottaa jatkuvasti! Mutta hyvää oli, nam nam :) 

Viime postauksessa kerroin siitä toisesta äidistä, jolta oli lapsi myös huostaanotettu ja täälläkin hehkutin sitä innoissani, kuinka hienoa saada sellanen ystävä, joka ymmärtää täysin mun tilanteen ynm. Noh, me ei todellakaan ystäviksi asti edes päästy. Me oltiin aivan erilaisia. Eikä siinä mitään, tuun kyllä toimeen erilaistenkin ihmisten kanssa...Mutta kuinkahan tämän nyt sanois kauniisti...öhh, no hän oli hieman outo tapaus. Lopulta se väänsi mun kans ihan tyhjästä riidan (suuttui kun kommentoin sen laittamaa linkkiä, että kuinka siinä kuva ja teksti riitelee. Suuttuu tollasesta??!!) ja poisti mut kavereista Facebookissa. Kuinkas ollakkaan, kuulin sitten että samantien sen jälkeen mun exä oli ilmestynyt sen kaveriksi Faceen...Että ilmeisesti halus mut poistaa sieltä, että voi hyväksyä sen. Hah. Just tollasia lehmiä (anteeksi), jotka vaan kaipaa miehen, kuin miehen huomiota! Sehän kaveeraskin yhden tytön kans, joka taas tuntee tän mun exän, että kaippa ne sitten halusivat uskoa ennemmin sitä. Eipä kyllä harmita tippaakaan. Oli se poistanut kavereita Facebookista sen kin takia, jos nämä eivät olleet lähteneet todistajiksi sen huostaanottoasiassa (vaikka olisi ollut hyvä syy: ei tunne sitä tarpeeksi eikä ole nähnyt sitä lapsensa kanssa) ja sanonut, ettei sellaiset ihmiset ansaitse hänen ystävyyttään. Muija leijailee kyllä pikkuisen pilvissä.
 Ainut mikä ottaa päähän on se, että olis oikeesti ollut tosi kiva saada sellaisesta ihmisestä kaveri, joka on samanlaisessa tilanteessa. Toisaalta arvasin jo ekan kerran jälkeen, kun nähtiin ettei meistä tuu hyviä ystäviä. Kyllä sen vaan jotenkin heti tuntee onko kemiaa vai ei.

Mä odotan innolla syyslomaviikkoa, koska oon päättänyt silloin tehdä vähän maalaushommia...Oonkohan mä kertonut jo vai en, ei voi aina muistaa mitä tänne on jo kirjotellut :D No jokatapauksessa, maalaan meidän hyllykön, tv-tason ja sohvapöydän valkoisiksi. Alkaa toi musta jo tympäistä! Ja sitten haen äitin luota mun lasivitriinin ja ruokapöydän ja teen niille saman homman. Mä en oo MUISTANUT koko ruokapöytää :D Se ei mahtunut mun edelliseen kämppään joten kiikutin sen äitin luokse ja sama juttu sen lasivitriinin kanssa. Jess, pääsee eroon tosta maailman paskimmasta lasipöytäruokailuryhmästä o/ On tossa vaan aikamoinen homma, kun ensin pitää hioa kaikki pinnat ennen kuin voi maalata. Mutta jos vaan muistaisin sanonnan: hiljaa hyvä tulee, enkä taas yrittäis hätähousuna saada kaikkea heti valmiiksi :D


Näillä näkymin mun mummu olis syyslomalla tulossa tänne päin ja lupasi samalla tuoda mulle ompelukoneen :) Mä oon kyllä oikeesti aina ollut surkee käsitöissä, mutta aina sitä voi vaikka korjata vaatteita, jos ei muuta osaa :D Ja saapahan nyt ainakin housuja kavennettua yms. Neulominen ja virkkaaminen on aivan ihanaa hommaa, mutta sitäkään en osaa, muutakuin tehdä pelkkää suoraa :) Ala-asteella, kun meidän piti kutoa kaulaliinat, niin mulla kesti niin tuhottoman kauan siinä, että siitä tuli loppujen lopuksi pannulappu :D 


Voi hitto, kello on taas jo vaikka mitä! Vähän aikaa vielä katottava töllöä ennen, kun painun nukkumaan. Mukavaa viikonlopun jatkoa teille :)


 

torstai 20. syyskuuta 2012

Vuodatus!

Nonni, nyt Helsingissä litimäräksi kastuminen kostautui. Kipeänä täällä ollaan oltu :( Siksi en eilen jaksanut kirjoittaa tännekkään. Oli outo tunne jo koulussa viimesillä tunneilla, silmät tuli kipeeksi ja tuntui, ettei niitä jaksanut pitää auki...Kotiin kun pääsin, niin suoraan peiton alle sohvalle ja siitä en noussut, kun vessaan ja makkariin nukkumaan. Yöllä hikoilin, ku sika! Aamulla, kun Arttu herätti, niin ensin ajattelin, että ehkä mä Buranan voimin jaksaisin lähteä kouluun. Mutta kylmyys ja päänsärky vei voiton. Laitoin kaverille viestin, että jää koulupäivä väliin. Äkkiä Artunkin peitto päälle ja jatkamaan unta!


Tänään sitten sain onneksi tossa kolmen aikoihin vähän syötyä ja sitten nukuinkin neljän tunnin päikkärit ja olo on huomattavasti parempi :) Kello on jo vaikka ja mitä ja aamulla on aikainen herätys, mutta ei kyllä uni taida ihan vielä tulla, kun just vasta heräsin!
Huomenna meillä on kaikkien ykkösluokkalaisten kesken joku ulkoilupäivä. Lähetään paistamaan lettuja ja juoksemaan tehtävärasteja. Opettaja painotti, että on tosi tärkeä päivä ja kaikkien pitäis olla paikalla, että kyllä mun mentävä on. Keräsin jo vaatteet eteiseen, mitkä aion laittaa päälleni. Aikamoinen kasa :D Mahtuukohan noi edes takin alle? Mä oon niiiin vilukissa ja meen ihan toimintakyvyttömäksi, jos mulla on kylmä. Hytisen vaan paikallani ja keskityn siihen, että mulla on kylmä! Vaikka pitäis liikkua! Kyllä ihminen (tai siis minä)voi kans välillä olla tyhmä!
Mulla on jäänyt traumat kylmyydestä: ala-asteella tehtiin tosi kylmässä säässä hiihtolenkki ja mentiin johonkin laavulle, jossa keitettiin hernekeittoa. Mä olin niin jäässä, ettei lusikka pysynyt kädessä. Luokkakaveri joutu syöttämään mua! :D Hahhahah! Ja yks asia mikä on ärsyttäny aina suunnattomasti kaikenmaailman hiihtoreissuilla yms. että tarjotaan aina kuumaa mehua. Helvetti vieköön, mulla ainakin on JANO! Onhan se mukava saada lämmikettä, mutta pitäis myös saada jotain kylmää juotavaa. Urheiluahan se hiihto on ja yleensä urheillessa tulee jano. Tyhmät opet, ku ei ne ymmärrä :D


Nyt päästiinkin sopivasti aiheeseen, mistä jo edellisessä postauksessa mainitsin. Elikkä ne ihmiset, jotka sais mun puolesta lennättää vaikka kuuhun pelkällä menolipulla!
Se mun exähän tosiaan änki ittensä tonne kouluun ja kuten arvata saattaa, en ollut kauheen iloinen asiasta. Huomennakin mun pitäis sen naamaa kattella siellä ulkoilutapahtumassa :/ Noh, mulla oli tossa joku aika sitten koulukuraattorin kanssa tapaaminen, kun se juttelee henkilökohtaisesti kaikkien uusien oppilaiden kanssa. Aluksi ajattelin etten kerro mun "tarinaani "sen kummemmin, mutta keskustelun päättyessä olin kertonut suurinpiirtein kaiken mun elämästä. En mä vaan enää pysty olla puhumatta asiasta, en mä jaksa salailla ja hävetä sitä, että olin niin paska, enkä päässyt suhteesta irti, jonka vuoksi menetin lapseni. Joka tapauksessa tämä kuraattori oli kyllä suorastaan järkyttynyt, että tämä ex tuli samaan kouluun. Sen mielestä se vaan oli huono juttu. Se kysyi multa saako se keskustella opon kanssa asiasta ja annoin tietysti luvan. Kerroin myös mun psykologilla käymisestä ja siitä, ettn pysty pitkien koulupäivien takia käydä siellä tällä hetkellä ollenkaan. Kuraattori lupasi puhua terveydenhoitajan kanssa, että mulle hommattaisiin Ilmajoelta psykologi. Vitsi, että tuntu ihanalta, että joku ymmärsi mua ja todellakin näytti sen, että musta pidetään huolta!
Sossujen kanssa kun sitä oloa ei tuu, ei todellakaan! Helvetti vieköön miten ne saakaan olon niin huonoksi. Aivan, kuin mä oisin TÄYSIN epäonnistunut ihminen. Hemmetinmoista kyttäämistä, epäilyä, olettamuksia. On se varmaan kiva saada toista alistamalla tuntemaan itsensä paremmaksi ihmiseksi. Yäk.
No sitten, opo haki mut seuraavana päivänä juttusiin. Se on sellanen aivan ihana mies, joka on ollut mun käsittääkseni vanginvartijana joskus ja nähnyt siis myös elämän nurjaa puolta. Voi kuulkaa miten ihanasti se asian otti! Se harmitteli ihan kauheesti, kun en ollut kertonut asiasta sille aiemmin, niin exää ei olis edes otettu tonne kouluun. Paska! Se sanoi,että juttelee mun exän kanssa ja sanoo sille, ettei se saa ottaa mitään kontaktia muhun koulussa. Mä oon ollut aivan ällikällä lyöty koulun henkilökunnan toiminnasta. Aivan uskomattoman hyvälle tuntuu. Herranjumala, jotkut oikeesti välittää musta ja YMMÄRTÄÄ mua. On tullut tässä lähiaikoina inhottavia tunteita, kun jotkut kaverit (ei koulussa siis kukaan uusi jolle olen kertonut) ei tunnu ymmärtävän miten paljon se exä mua oikeesti on satuttanut ja rikkonut. Niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Jos mulle sanotaan, että ehkä te tuutte olemaan paremmissa väleissä, kun lapset alkaa haluta tapaamaan isäänsä. Asiat pitäis vaan unohtaa ja antaa olla. Muutenkin sellainen olo, että muka liioittelen vihani kanssa. Jumaliste! Munko pitäis unohtaa asiat mitä se teki mulle? Anteeksi nyt vaan, mutta aika vaikeeta!!!Lapsien poissaolo muistuttaa mua kyllä siitä ihan koko ajan. Mun henkinen paha olo ja huono itsetunto muistuttaa siitä koko ajan. Tämä henkilö on itse eronnut ja on väleissä exänsä kanssa. No okei, sille ei varmaankaan kaadettu ja hierottu kuumaa puurolautasta päähän ja mitenköhän monta muuta juttua. Ja kaiken kukkuraksi jätkä kehtaa valehdella ja puhua aivan täyttä paskaa asioista! Tuntuu TODELLA pahalta, kun välillä ihmiset ei tunnu yhtään ymmärtävän mua. Siksi toi, että koulussa on suhtauduttu noin ihanasti, on mulle niin ihana ja tärkeä asia! <3

 
Ja paras asia oli vasta edessä. Meillä vaihtui luokanvalvojaksi tosi rento ja rempseä, aivan ihana nainen ja kun hänelle kerroin yksityisessä keskutelussa tilanteeni, niin arvatkaapa mitä? Se on itse kokenut aika samanlaisen tilanteen. Se on taistellut lastensa huoltajuudesta ex-miehensä kanssa ja ovat olleet oikeudessa jo 7 kertaa. Ylläri, tämän miehen isä on jonkin sortin tuomari ja tottakai sillä saa omat edut. Mies on saanut huoltajuuden ja tämä ope näkee vissiin muistaakseni joka toinen viikonloppu lapsiaan. Niin, että nämä ovat koko viikonlopun siis äidillään. Tältä ihmiseltä sitä ymmärrystä tuli jos joltain. Se sanoi mulle: Mä ymmärrän niin täysin sun tilanteen, koska tämä systeemi on täysin mätä!
Ajatelkaa mikä säkä?! Mun luokanvalvojaksi tulee tällainen ihminen, joka joutuu myös taistella omista lapsistaan! Se sanoi mulle, että hän vaikka henkilökohtaisesti treenaa mut läpi tästä koulusta, eikä anna exän mitenkään vaikuttaa negatiivisella tavalla. Mun pitää välittömästi kertoa jos exän läsnäolo alkaa liikaa ahdistaa. Ja sitten se sanoi hyvin, että se, että joudut elämään sen surun ja häpeän kanssa on jo yksistään mitä vaikein asia, mutta sen lisäksi joudut kulkemaan ihmisten parissa, joista osa miettii, että mikä tossa ihmisessä on vialla, kun ei se saa omia lapsiaan?!
Kun kerroin äitille puhelimessa luokanvalvojasta, oposta ja kuraattorista, niin se oli kuulemma itkenyt puhelun jälkeen. Sanoi, että siitäkin tuntui niin hyvälle, kun mua puolustetaan noin ihanasti. Ei sitä oo oikein aiemmin tajunnutkaan miten rankka juttu tämä äitillekkin on. Joutuu kaipaamaan lapsenlapsiaan ja seuraamaan vierestä, kuinka omaa tytärtä kohdellaan sossujen taholta ihan kauheella tavalla. Silloin, kun äiti luki kaikki sossujen raportit, niin se oli ihan järkyttynyt. Se kuitenkin tuntee mut ja tiesi tasan tarkkaan mikä se meidän tilanne silloin oli, niin ei varmaan tuntunut hyvältä lukea sellaista. Sitten niiden raporttien perusteella viisi ihmistä päättää otetaanko multa lapset pois vai ei. Näkemättä tai kuulematta mua koskaan. Jos ihmisestä kerätään ainoastaan huonot puolet ja vielä silloin, kun elämässä on menossa helvetinmoinen kriisi, niin kai se nyt näyttää paljon pahemmalta, kuin mitä se on. Ne vielä höystettynä suoranaisilla valheilla ja olettamuksilla, niin se on siinä. 
Masennus ei ole missään nimessä riittävä syy huostaanottoon, mutta sellaisena sitä on kyllä tässä tapauksessa eron jälkeen käytetty. Koska unohtamiset ja pitkäjännitteisyyden puuttuminen ovat masennuksen oireita. Taas verenpaine kohoaa pilviin, kun alkaa näitä asioita käydä läpi. Perkele! Mutta kyllä se on hyvä muistaa koko ajan se vääryys, mitä tässä on kohdannut, koska se antaa myös voimaa näyttää niille idiooteille mistä kana kusee! :D


Nyt mun pitää kyllä mennä jo yrittämään saada unen päästä kiinni tai mä oon zombi huomenna! Mulla oli kyllä tarkoitus kertoa vielä siitä toisesta lapsensa menettäneestä äitistä, johon tutustuin tässä joku aika sitten ja oon täällä kertonutkin siitä. Mutta tästä tuli jo niin pitkä höpötys, ettei kukaan varmaan tätäkään jaksa lukea loppuun, saatika että tähän tulee toinen yhtä pitkä liirumlaarum vielä perään :D Mutta sen verran "paljastan", että aikamoinen tapaus se kyllä on, ei voi muuta sanoa. Enkä siis puhu nyt mitenkään sen lapseen tai sossuihin liittyvistä jutuista, vaan ihan meidän välisistä asioista...

Nyt pää tyynyyn, moikka :)

maanantai 17. syyskuuta 2012

Ihanaa ja voi huoh joitain ihmisiä.

Hepsuliheijjaa kaikille :)

Mä kovana tyttönä mietin eilen aamulla, että illalla kirjoitan vielä postauksen, mutta kröhöm. Sohva ja telkkari vei voiton, ei voinu mittään!
Mutta nyt oon tietokoneen äärellä taas reippaasti, koulupäivä ohi, ruoka tehty (en oo kyllä vielä syönyt sitä) ja nyt vaan jalat suoriksi sohvalle :) Monta kertaa on mielessään saanut olla kiitollinen, että on niin levee sohva, että molemmat mahtuu makoilemaan vallan mainiosti :)

Tilasin Avonilta muutaman jutun, jotka oli niiin lopussa, että melkein kerkes jo hätä iskeä!


Tai no, hajuvesi oli kyllä ylimääräinen ostos ;) Elikkä tuossa on siis myös ripsiväri ja eyeliner. Kaikkia testasin tänään ja tyytyväinen olin :) Eyeliner on pysynyt hyvin silmissä, eikä rajaukset ole haalistuneet, niinkuin jotkut tekee. On muuten todella raivostuttavaa!

Lapsipäivä oli eilen!!!! Ihanaa oli kuulkaa :)
Hauskat jutut niillä on kertakaikkiaan :D Ida sanoi tosi monta kertaa: "Äitillä on pieni pylly!" Kun mulla oli farkut jalassa, joissa se pylly nyt tietty aina korostuu :) JEE, eli siis saan vielä syödä huoletta :D Oon vähän jo oikeesti pelännyt, kun herkut on alkaneet maistua syömistauon jälkeen liikaakin. Puoli vuotta sitten paino oli 48kg ja nyt 57kg :) Että on sitä vähän syöty :D Mutta ei haittaa ollenkaan, näyttää terveemmältä. Oon kuitenkin 171 cm pitkä, että kyllä toi 48 kg oli mun kropalle liian vähän:)
Sitten Ida tuumasi, kun kulki mun perässä: "Äiti on kaunis." Voi mikä suloinen prinsessa se on <3 Itte on kaunis!

Mun oma pirpana :)
Mun oma höpöhöpönassu :)
 Tehtiin perinteeksi muodustunut ja ajan mittaan pidentynyt lenkki :) Eväänä oli mehua ja lakia ja jostain kumman syystä lepotaukoa odotettiin suurella innolla :D Aleksi ojensi mulle yhden rukiin oksan ja sanoi: "Nyt sä saat leivottua leipää!" Ja Artulle se keräsi yhden havunneulasen, että se saa sytytettyä valakian. Oikee pohojammaalaanen toi meidän Aleksi :D <3



Mä meinasin aluksi kirjottaa tähän loppuun myös parista ärsyttävästä asiasta, mutta en nyt viitti pilata fiilistäni mikä tuli eilistä muistellen ja lasten kuvia katsellessa <3 Miten suurta rakkautta ihminen voikaan tuntea?
Eli siirretään ärsyttävät asiat huomiseen ja ihan omaan postaukseen!

Nyt, mä yritän keskittyä koulutehtävään, ettei se nyt sitten jää taas viime tinkaan. Tosta raivostuttavasta tavasta yritän päästä eroon. Aiheuttaa vaan itselle aivan ylimääräistä stressiä...

Huomiseen :)

lauantai 15. syyskuuta 2012

Buzzador kampanja: Air Wick-tuoksutikut

Tänään hain ensimmäisen pakettini Buzzadorilta. Paketista löytyi 12 pakettia Air wick-tuoksutikkuja, jeeee! Mun tehtävä on nyt siis "buzzata" näitä eteenpäin:) Itse saan pitää kaksi pakettia ja loput jaan ystävilleni, jotka sitten kertovat mielipiteensä tuotteesta ja mä puolestani välitän tiedon Buzzadorille. Simple!



Mikä siis on Buzzador?

Buzzadorina sinulla on mahdollisuus päästä kokeilemaan ja kertomaan, mitä pidät erilaisista tuotteista ja palveluista. Kun pääset kokeilemaan tuotteita ja palveluita sinun tarvitsee vain kertoa niistä ystävillesi, joko kasvotusten tai sosiaalisen median välityksellä sekä raportoida kokemuksesi tämän jälkeen meille. Buzzadorina toimiminen on sinulle ilmaista ja vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa.

Sähköpostiin tulee tiedot uusista kampanjoista ja saat itse päättää osallistutko siihen vai et. Elikkä tämä ei velvoita mihinkään:) 
Mä olin ihan täpinöissäni, kun sain tietää, että mut valittiin tähän Air Wick-kampanjaan, koska oon niin tuoksujen perään, kun ihminen vaan voi olla :D Tuolla ne tikut nyt kököttää hyllyn päällä ja levittää tuoreen pellavan ja syreenin tuoksua kotiin! Ja tuoksu kestää jopa neljä viikkoa:) Tuoksua voi säädellä oman maun mukaan. Mitä vähemmän tikkuja, sitä miedompi tuoksu.



Buzzadoriksi saa liittyä ihan kuka vaan. Ei tarvitse olla omaa blogia tms.

Jos Buzzador alkoi kiehtoa, niin pääset rekisteröitymään täällä!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Habitare 2012

Eilen siis lähdettiin koulun kanssa Helsinkiin Habitare-messuille. Mun piti nousta jo kolmelta laittamaan itteäni valmiiksi, koska 4.30 piti suunnistaa jo kohti Seinäjokea!

Vallattiin kaverin kanssa tietenkin takapenkki, että saa rauhassa nukkua :) Mä otin viltinkin mukaan. Ajattelin etten kuitenkaan saa nukuttua, mutta väärässä olin :D Mä nukuin KOKO matkan. Kaverit herätti, kun pysähdyttiin kahville ja olin aivan tokkurassa siellä. Hain kahvia, suklaata ja karkkia. Hetken aikaa mässytin niitä ja sitten olinkin taas unten mailla Helsinkiin asti.



Ensin meillä oli opastettu kierros Ateneumissa Helene Scherjfbeckin-näyttelyssä. Mä en tiedä taiteesta yms. yhtään mitään ja oon varmaan maailman huonoin kulttuuri-ihminen, mutta tämä oli kyllä mielenkiintoinen esittely. Siellä ei saanut kuvata ollenkaan, harmitti vähän :/






Esittelyn jälkeen meidän piti suunnata bussille ja kohti messuhallia. Noh, tottakai meidän säkällä alko satamaan kaatamalla vettä. Siellä me juostiin hullun lailla, eikä edes löydetty sitä saakelin bussia! Mulla kastu kangaskengät ihan litimäriksi, yhyyy! Meidän ihana luokanvalvoja anto mulle kuitenkin ihanan lämpöisen villapaidan kassistaan ja sanoi, että tuo maanantaina takasin :) Käytiin kaverin kanssa siistiytymässä Helsingin sanoma-talossa.



No, kun päästiin messuhalliin, märät kengät unohtui nopeasti. MITÄ, IHANIA, MAHTAVIA juttuja siellä oli. Mä varmaan juoksin kieli poskella siellä :) Jälkeenpäin kameraa selatessa huomasin, että mulla on järkyttävä määrä kuvia erilaisista lampuista. Mä oon kyllä ollut aina "lamppuhullu" ja onhan valaistus tosi tärkee asia sisustuksessa! Nyt sitten kuvia messuilta:








































Siellä oli vaikka ja mitä ja ihan varmasti jotain jokaiseen makuun! Lopuksi mä karkasin tuolta kahvittelemaan mun tädin ja serkun kanssa Pasilan asemalle. Oli kyllä niin ihana nähdä ja rupatella pitkästä aikaa:) Sieltä sitten hyppäsin bussiin, vedin viltin korviin ja krooh pyyh! Ilkeät kaverit oli ottanut musta kuvan, kun nukun suu auki :D Sain mä onneksi komennettua niitä poistamaan tollasen muiston musta :D
Kotona oltiin yhentoista maissa ja raahasin peiton sohvalle ja menin köllimään Artun viereen. Arttu meni nukkumaan siitä aika pian ja mä sanoin kattovani telkkaria vielä vähän aikaa ja tulevani perässä. Hah, nukahdin saman tien ja nukuin seuraavaan aamuun kahteentoista asti! :) Pieni univelka vissiin kertynyt? No oikeestaan on kyllä koko viikon jäänyt yöunet aika lyhyiksi. Tulipahan nyt sitten sekin velka hoidettua ;)

Onkos teillä jotain suunnitelmia viikonlopuksi? Mä ajattelin ottaa vaan ihan rennosti ja hoitaa koulutehtävän, jossa pitää valita jokin väri ja etsiä siitä tietoa. Miten sitä käytetään sisustuksessa yms. Ylläri, ylläri mun väri on vaaleanpunainen :)