tiistai 30. huhtikuuta 2013

Ööö...Klara Vappen?!


Tuolla mun toisessa blogissa käynnistyi just arvonta, että käykäähän osallistumassa jos kiinnostaa :) Huomaa, että meikäläinen tykkää näitä järjestää! :D 


Kyllä on kuulkaa lastensuojelu-asioiden täyttämiä päiviä takana! Mä oon kirjoitellut kynä sauhuten, kaikki epäkohdat ja miten mä oon kokenut, että on kohdeltu huonosti, eikä toimita lakien mukaan...

Soitettiin asianajajalle ja sanottiin, että NYT pitää asioihin tarttua, liian kauan ollaan nyt jouduttu hänen yhteydenottoa odottelemaan. Sanottiin myös, että meillä on toinen asianajaja tiedossa, että jos hän ei kerkeä meidän juttuun nyt perehtyä, niin lähettäisi meidän paperit takaisin, jotta ne saadaan uudelle asianajajalle.
Oli juuri lomalla Levillä ja palaa ensi maanantaina. Lupasi, että sitten nähdään välittömästi! Huhhuh! VIHDOIN :)

Ei vaan meinaa uskaltaa enää tehdä mitään ilman, että on joku asiantuntija mukana. Mulle tuli nyt kutsu pikkulapsipsykiatrialle. Siellä on vastassa mielenkiintoinen armeija: kolme sosiaalityöntekijää, kätilö ja erikoislääkäri. Jep, arvatkaapa vaan oonko menossa yksin? En todellakaan! Äiti on tulossa mukaan ja mummukin lupasi lähteä jos on tarvetta. 


Kaikki tämä neuvolatädin lausuntojen takia. Ja hermostuin viimeksi, kun siellä Hal-polilla mulla sitten vaihtui mukava sosiaalityöntekijä uudeksi. Oh my God, mikä tapaaminen se oli! Se luki niitä papereita ja kyseli, että kuinka paljon mulla on mennyt alkoholia nyt ja blaablaa. Mä tuskastuin samantien! Sanoin, että ensinnäkään mun ei kuuluis olla koko Hal-polilla, mulla ei ole ollut, eikä ole mitään hemmetin alkoholiongelmaa. Kerroin syyn lähetteelle (eli se, kun neuvolatäti oli mut kaksi vuotta sitten muka nähnyt humalassa...Mua oikeesti jo melkein naurattaa tämä syy. Ei niin kuin yhtään VÄKISIN keksitty) ja se ei reagoinut siihen mitenkään. Kyseli mun kaveripiiristä ja heidän päihteidenkäytöstä. Sanoin, että mulla ei ensinnäkään ole mitään kaveriPIIRIÄ. Miks kohdellaan, kuin jotain teini-ikäistä? Sitten, kun sanoin, että perheellisiä ja perheettömiä ystäviä löytyy ja he käyvät silloin tällöin baarissa, niin kuin kaikki muutkin. Tämä sosiaalityöntekijä siihen: "Pystytkö sinä sitten olla ottamatta heidän seurassaan, vaikka he ottavat?" Sitten mä jo melkein huusin: "En kai mä nyt helvetti niiden kanssa sinne baariin mene tai ole heidän mukanaan illanvietoissa!" Mä olin kyllä todella vihainen tuolloin ja sanoin suoraan, että mä oon tykännyt aiemmin täällä käydä, koska mua on KUUNNELTU! Mutta nyt ei tunnu miltään muulta, kuin että istuisi piinapenkissä. 
Sanoin suoraan, että mua ahdistaa tällä hetkellä niin lujaa nää syytökset ja se, että mua ei kuunnella tai uskota ollenkaan. "Pitäisiköhän sinun sitten hakea apua tuohon ahdistukseen?" Hah, ai juttelemaan taas jollekin uudelle sosiaalityöntekijälle vai?? Mä en jaksa puhua enää yhtään missään mitään, se vaan on osoittautunut niin turhaksi! Ja kun sanoin, että ollaan suunniteltu miehen kanssa, että mentäisiin vauvan syntymän jälkeen perhekotiin, että mä voin TODISTAA väitteet vääriksi! Lopuksi se vielä lätkäisi mulle uuden "Alkoholi ja raskaus"-esitteen: "Lue tämä jos se sitten vähän myös hillitsisi sinua." Ei jumaliste. Niin muuten, sanoin siellä etten mene sinne pikkulapsipsykiatrille, koska mun on ihan turha läpistä jos ei uskota. Että järjestäkää nyt vaan mulle mahdollisuus, että mä saan jotakin näyttöä ja todistusta! Kahden päivän päästä tuli kutsu pikkulapsipsykiatrialle...ja tollasella kokoonpanolla. Että näin paljon mua kuunnellaan. Turhauttaa ja ärsyttää niin lujaa, ettei koskaan. Nyt mä meen sitten tonne kuuntelemaan, kuinka huolissaan he ovat mun mielenterveydestä, koska niin kiihdyin tuolla keskustelussa, Voi luoja, eihän se oo normaalia jos ihminen hermostuu siihen, että jatkuvasti syytellään jostain, mikä ei alkuunsakaan pidä paikkaansa!


Nyt tulee postissa kaavakkeet mulle, joilla haen kaikki lapsia ja mua koskevat sairaskertomukset vuodesta 2008 tähän päivään asti. Ne pitää käydä huolella läpi asianajajan kanssa ja korjata ne virheet. 

Perhekotiasiaa ei olla saatu eteenpäin, kysyttiin sitä mahdollisuutta meidän sosiaalityöntekijältä, mutta hän ei kuulemma päätä näistä. Ja tämä joka päättää on taas jälleen yllättäen lomalla...Että yli viikko taas menee, ennen kuin saadaan mitään vastauksia tohon. Odottelua ja odottelua. Ihanaa touhua, kun ei meinaa housuissa pysyä, kun on miljoona asiaa mitkä pitäisi hoitaa ja korjata! 

Älkää ihmetelkö jos täällä blogissa on nyt vähän hiljaisempaa. Johtuu tasan siitä, että nyt on kädet täynnä tekemistä ja miettimistä!

Kylläpä taas masentavaa tekstiä! Mutta hei, ihan kivasti muuten menee :) Onpahan ainakin voimia hoitaa perinpohjaisesti näitä asioita. Vaikka nää on ihan kauheita juttuja, niin tuntuu uskomattoman hyvältä, kun tietää että apua on tulossa! :)

Hauskaa vappua kaikille! Me ei tehdä yhtään mitään :D Ensin ajateltiin, että mentäisiin keilaamaan, mutta musta tuntuu, että ei oo enää hyvä idea tämän mahan kanssa! On se sen verran painava jo! Tytteli liikkuu kovasti, että masussa kaikki hyvin <3

Sain eilen puhelimeeni kuvan Idasta ja Aleksista vappuasuissa :) Aivan ihana (sijais)mumma, kun mua noin ajatteli! Mä en edes käytä tota sijaissanaa muualla, kuin täällä ettei menis isovanhemmat sekasin muilla. Mutta ne on mumma ja paappa aina lapsille! <3 Ja arvostan heitä niin paljon, kuin ihminen vaan jotain voi arvostaa. Mekin lähetettiin kuva takaisin, jossa Artun kanssa poseerattiin. Tuli viesti takaisin: " Ne halas siinä" tuumasivat lapset :) Ja sen jälkeen äiti pillitti täällä <3


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Vahvoille naisille ;)



Mitäs naiset, jos käynnistettäisiin maanantai kunnolla tälläsellä asenteella? ;)





lauantai 27. huhtikuuta 2013

Epätoivoinen päivä


Suoraan sanottuna mulla on ollut ihan hirvee päivä tänään. Välillä tulee näitä "epätoivon-päiviä"...Iskee ihan tajuton ikävä lapsia ja tekee mieli vaan vollottaa. Kaikki tuntuu mahdottomalta ja tuntuu, että koko maailma on rysähtänyt niskaan.

Se paha olo vaan purkautuu näin ulos. Se kaikki kiukku, ikävä, suru ja epäoikeuden mukainen kohtelu. Pitäähän se paha olo päästää ulos.

Jännittää, kun maanantaina soitetaan ja kysytään mahdollisuutta sinne perhekotiin. Mitäs jos tuleekin kieltävä vastaus? Sitten taas kaikki jatkuu näin...Eiiii! Se mahdollisuus on annettava! Sain muuten tosi hyvän asianajajan yhteystiedot. Se on saanut yhden perheen asiat niin uskomattomalla tavalla rullaamaan, että ei uskoiskaan. Maanantaina lähtee siis soitto myös nykyiselle asianajajalle. Jos se ei nyt HETI tartu asioihin täysillä, niin sitten saa luvan lähettää paperit takaisin ja otetaan yhteys tähän toiseen mieheen. 

Oon jutellut tänään mummun kanssa pitkän puhelun taas ja itkuhan siinä pääsi. Onneksi ne on siellä tukena ja valmiita lähtemään tänne koska vaan. Jotenkin alkaa niin voimat olla lopussa tän asian kanssa. Tämä neuvolatädin aiheuttama sekasorto oli aivan liikaa tän kaiken päälle. Ja jos mä en pääse todistamaan, että asia ei todellakaan ole, niin kuin hän luulee, niin sitten se on huutava vääryys! Ei ihmistä voi loputtomiin vain syytellä ilman minkäänlaisia näyttöjä asiasta edes. Tää koko helvetin paska tuntuu välillä niin naurettavalta, että voiko tää olla tottakaan...

Noh, huomenna taas uusin voimin uuteen päivään. Taistelutahto se vaan kasvaa tällästen päivien jälkeen!


Eye lashes


Ahh...Mun kriisini ripsienpidennysten poiston jälkeen on päättynyt :)


Ensi viikolla pääsee testaamaan vihdoin ripsiseerumia! Niiiin kauan mun on sellanen pitänyt hankkia ja vihdoin sain sen aikaiseksi :) Toivotaan, että se toimii!


Kuvahaaste/Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi




Tietenkin. Lasten kanssa oleminen, hassuttelu, halailu, juttelu <3

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Kuvahaaste/ Päivä 9: Päivän asu



Ei ole nyt mun päällä oleva asu, vaan oli pakko laittaa kuva, kun löysin kirpparilta maailman suloisimman kesämekon vauvalle :) Voi kuinka pienen pieni se onkaan, ihan kuin nuken vaate <3

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Mid-Season Sale ja itseruskettavan testausta!



Vähintään 5 tuotteen ostajalle 50 % alennus koodilla: MIDSALE (voimassa 28.4 asti)

Lisäksi ilmainen toimitus koodilla: SPRING (voimassa 31.5 asti)



Itseruskettavien kuluttajat! Käykääpä lukemassa, kun testailin Sun Zone- itseruskettavaa suihketta. Aika mukava uusi löytö valkoisuutta vastaan :D

Kuvahaaste/ Päivä 8: Suosikki kuva




Tämä on aivan ihana kuva lapsista <3 Samainen kuva löytyy mun uudesta pankkikortistakin!

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Kuvahaaste/Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut




Mun piti ottaa kuvia tekemistäni ruuista, silloin kun ystävät tuli syömään ja kertoa muutenkin enemmän siitä illasta! Noh, siinä hässäkässähän se unohtui ja lopulta ei kauheesti kuvattavaa enää ollut :D

Nyt on asioiden muututtava!


Kun kerroin aiemmin siitä, kun mulle tarjottiin paikkaa Ensi-ja turvakodissa...Ollaan Artun kanssa mietitty ja juteltu ja tultu siihen tulokseen, että halutaan lapsen syntymän jälkeen johonkin perhekuntoutukseen.

Mä en jaksa enää pelkkiin epäilyksiin perustuvia vaikeuksia ja tätä hemmetin painetta mikä siitä syntyy. Tuntuu ihan järjettömän pahalta, kun mitään ei uskota mitä sanot. Tää on kyllä suorastaan painajaista. 

Aikoinaan mulle sanottiin, että mä pystyn kyllä todistamaan ihan normaalissa arjessa sen, että kykenen olla äitinä. Koska mä en ole kyennyt siihen? Sekin on raportteihin yhden ihmisen osalta kirjoitettu vääryys. Kyllä mä lapset hoidin ihan, kuin muutkin äidit. Kerroin vaan rehellisesti, että väsynyt olen. Onko se ihme, kaksi perättäistä raskautta, pieni vastasyntynyt ja lievästi kehitysvammainen (jota ei kyllä tuolloin vielä tiedetty) lapsi. Onhan siinä kuka tahansa koetuksella. Kun kerroin, että Ida on todella huomiota vaativa lapsi, halusi siis jatkuvasti olla sylissä, niin sekin käännettiin mua vastaan. Ei olis saanut valittaa. Mutta mitä jos kehitysvamma olisikin tiedetty jo silloin? Apua olisin varmasti saanut enemmän, eikä mua olisi pidetty vaan valittavana laiskiaisena! Se kehitysvamma on silloinkin ollut olemassa, eikä me siihen mitään apuja saatu. Nyt kyllä avut annetaan joka taholta, kun eivät enää ole kotona. Ja tottakai se on hyvä asia. Idan paras on myös mun paras. Mutta olisin mäkin tarvinnut aikoinaan vähän tukea!

Kauheelta itsesääli-lässytykseltä kuulostaa. Mutta niin se asia on.



Miten mä nyt sitten olen arjessa saanut todistettua kykeneväni äidiksi? Ööööö...Tässä on menty tätä samaa rataa jo kaksi vuotta, mikään ei ole muuttunut suuntaan ei toiseen. Mä haluan nyt todellakin keinon todistaa kaikki epäilyt vääriksi. Ja mikä sen parempi paikka siihen olisi, kun perhekuntoutus? Ei voi kukaan enää sen jälkeen epäillä onko mulla päihdeongelmaa ja toimiiko mun vuorovaikutus lapsen kanssa. ÄIDILLE PITÄÄ ANTAA MAHDOLLISUUS TODISTAA MITEN ASIAT OIKEASTI OVAT! 


Ote Sosiaaliportin sivulta:

Esimerkiksi Vantaalla on toteutettu onnistuneesti perheiden jälleenyhdistämistyötä perhekuntoutuspalvelujen avulla vuodesta 2001. Monesti työskentely näissä tilanteissa on edellyttänyt 3-5 kuukauden ympärivuorokautista perhekuntoutusjaksoa ja sen jälkeen kotiin tehtävää intensiiviperhetyötä, jolla on  vahvistettu vanhemmuutta ja tuettu koko perheen toimivuutta ja arjessa pärjäämistä kotilosuhteissa.

Mä oon hemmetti vieköön valmis menemään vaikka vuodeksi johonkin jos se auttaa vähänkään saamaan lapset kotiin. Mä en enää kestä yhtään tällästä paikoillaan junnaamista! Nyt saa vihdoin ja viimein tämän kaupungin sosiaalitoimisto tehdä oikeasti asioiden eteen jotain. PERHEEN hyväksi, ei heidän!



Pakko laittaa tämä, kun löysin keskustelupalstalta tälläsen kommentin:

Yleensä ajatellaan, että sossujen tarkoitusperät ovat vain ja ainoastaan hurjan hyviä ja ns. oikeita, mutta kuten tuolla ketjussa joku kirjoittelikin, on myös toisenlaista toimintaa. Perusteita ei ole, mutta niitä keksitään. 

Tervettä kohtaa ei nähdä missään toiminnassa. 
Eli tekipä niin tai näin, tekee aina väärin ja virheellisesti a nähdään vikaa ja virhettä lapsi-vanhempi-suhteessa että myös vanhemman toiminnassa.
Ja jos oikein ei ole mitään kirjattavaa, keksitään !! Kirjataan siis valheellista tietoa. Esim. kun keskustelet, turvakodin täti tai sossu väittää sinun sanoneen jotain ihan muuta. Jos heität vitsinä jotain, ja "vastapuoli" ymmärtää vitsin, nauraa mukana, mutta kirjaakin sen että olisit suunnilleen silmät päässä pyörien puhunut sekavia, vitsi kirjataan todeksi ja oikeaksi. 

He siis tulevat sinun tasollesi, hakevat luottamuksen, jolloin avaudut, kerrot - ja aivan kaikkea käytetään sinua vastaan !!


Kuulostaa tutulta.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kun lapset oli kotona




Ida oli tutkimuksissa puklaamisen takia juuri samaan aikaan, kun pikkuveli syntyi















Helsingissä sukulaisten luona


Siivousta äitin kanssa. Hetken päästä toi sanko oli kumossa lastenhuoneen lattialla. Kiitos Aleksin ja kävelykärryn :D

Tää oli nyt vaan tällainen kuvagalleria, koska mä oon niiiin väsy, etten jaksa kauheesti kirjotella. Ihan normaalia arkeahan me lasten kanssa elettiin. Se väkivalta mua kohtaan varjosti tottakai, mutta kyllä suurin osa ajasta oli ihan rauhallista perusarkea. Ikävä <3

Kuvahaaste/Päivä 6: teema "vihreä"





Ystävän tuoma kimppu ilahduttaa vieläkin :)

Edut uudelle edustajalle tällä jaksolla :)




Meikäläiselläkin alkaa hyllyt täyttyä pikkuhiljaa :D Nyt tuli kiva tilaajalahja: 

Milk&Honey-hiustenhoitonaamio ja Eyeliner
Taidan tästä hipsiä saunaan, että pääsee testailemaan :)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Vaikeudet annetaan vahvoille?



Matkamuki

Jess! Vitsi mä oon ettiny uutta kahvimukia kauan! Mä ostin itelleni sellasen mustan mukin, kun oltiin koulun kanssa sisustusmessuilla ja siitä tuli niin tärkeä kapistus! :) Täydellinen pitkillä koulumatkoilla, että pysyi hereillä!
Noh, Arttukin tietysti ihastui siihen ja onnistui sen sitten vissiin jättämään jonnekin, koska täällä sitä ei enää oo :(


Taas tuli vähän uusia murheita niskaan...Iskän taholta tällä kertaa. Koskahan sitä sais elää ihan rauhassa omaa elämäänsä, ilman muiden aiheuttamia murheita? Ei niinku jaksais täälläkään valittaa, mutta pakko tavallaan saada tätäkin kautta ne asiat purettua...

Mutta suoraan sanottuna mä oon jo niin tottunut näihin asioihin, ettei ne muserra mua samalla lailla enää! Kyllähän se ihminen kovettuu...tai sanotaanko, että vahvistuu! Kovettuminen kuulostaa siltä, ettei mikään enää kiinnosta tai hetkauta. Kun ei se niinkään ole. Tottakai mä tunnen surua ja ja pelkoa, mutta ne osaa ottaa eri lailla vastaan. Sitähän sanotaan, että vaikeudet annetaan vahvoille. Hitto mä vissiin oon ihan superakka :D

Tää on jotenkin niin sydäntä lämmittävä kuva. Ihan kotona oltiin (huomaa mun tukasta :D) ja nautiskeltiin!

Kuvahaaste/ Päivä 4: harrastus




Oriflame. Mun uusi rakas harrastukseni :) Mä oon ihan hurahtanut tähän edustajan tehtävään! Mutta mukavaa, että on jotain tekemistä ja mukavaa ajankulua :)

www.heidinoriflame.blogspot.com

Toi kertoo jo jotain siitä hurahtamisesta :D

Kuvahaaste/ Päivä 3: Perheenjäsen



No sehän on meitin Iitulainen :) <3




perjantai 19. huhtikuuta 2013

Äidin syrjiminen

Ennen tätä lopetusepisodia, mulle tuli yks tärkeä asia erään lukijan kysymyksistä mieleen...En (muistaakseni ainakaan) ole kauheasti asiasta puhunut tai sitten vain ohimennen. Mutta nyt haluan tehdä siitä ihan oman postauksen: 


Vaikka huostaanotto tapahtuu, vanhempi on silti lapsen huoltaja. Ja lähtökohdanhan pitäisi olla se, että huostaanotto on aina väliaikainen ratkaisu. Seuraava teksti on ote lastensuojelulaista:

 Perheen sosiaalityöntekijän velvollisuutena on pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen, muun muassa järjestämällä vanhemmille tukitoimia yhdessä muiden tahojen kanssa asiakassuunnitelman mukaisesti.

Mähän valitin viime palaverissa tästä ja sen jälkeen oon huomannut, että paniikki on iskenyt päälle. Ovat siis säikähtäneet, kun olen tajunnut, että huostaanottotilanteessa aikoinaan on menty aivan asioiden edelle! 

Mähän sain lähetteen Hal-polille ja oon käynyt siellä säännöllisesti. Arvatkaapa minkä ehdotuksen sain nyt tukitoimena tältä lastensuojeluntyöntekijältä, joka Idan ja Aleksin huostaanoton valmisteli? Nyt tulee kaiken huippu:

Mun pitäisi mennä Kokkolaan Ensi-ja turvakotiin nyt loppuraskaudeksi ja sitten vielä kun vauva syntyy. MITÄ?! Mä kysyin, että anteeksi vaan, että millähän perusteella? Hal-polin asiakkuus ja masennuslääkkeen lopettaminen. Taas HUOLI ja EPÄILY, minkä tämä taho osaa. Kovasti vakuutteli, ettei se nyt pääasiassa ole mikään päihdehoitopaikka, vaan siellä saa apua vaikeissa elämäntilanteissa. 

Että mut erotettaisiin vauvan isästä? Artulle tulee ensimmäinen lapsi ja se ei saisi olla mukana kaikessa? Anteeksi nyt ruma kieleni, mutta mitä helvettiä? Ne vaan tarjos jotakin, että voi raportteihin kirjoittaa, että tukitoimia on tarjottu, mutta mä olen kieltäytynyt niistä. Sitähän tämä on! Mä sanoin suoraan, että tämä tulee kuule pikkusen liian myöhään, olisitte aikoinaan tarjonnut mulle ja lapsille jotain paikkaa minne mennä, EI NYT!!


Toinen juttu mikä mättää ja pahasti. Ida-Mariallahan on todettu lievä kehitysvamma ja on tehty jos jonkinmoisia tutkimuksia. Oonko mä päässyt niihin mukaan? En.Miksi? Miksi lapsen huoltaja, oma äiti ei saa olla mukana, kun lasta tutkitaan? Mä meen vaan viimeiseen palaveriin kuulemaan lopputulokset...Jos kerran perheen pitäisi yhdistyä, niin eikö mun kuuluisi olla ensimmäinen ihminen, joka tarkemmin tietää Idan tilan? 

Silloin huostaanoton alkupuolella, mulle oli annettu lupa mennä Idan kanssa silmälääkäriin. Olin just äitin luona käymässä ja ihan jo kengät jalassa valmiina lähtöön, kun puhelin soi. " Me mietittiin, että onkin parempi ettet mene sinne. Tulee liikaa porukkaa ja Ida häiriintyy!" Häiriintyy omasta äidistä? Kumma homma, että nyt kun olin kuulemassa loppuraportit Idasta ja Idaa pelotti lääkärille meno ihan kauheesti, niin se tuli sinne MUN sylissä. Se turvautui muhun, vaikka sijaisäitikin eli mumma oli paikalla. Ja sitten mut pidetään silti lastensuojelun taholta erillään koko jutusta.

Huhhuh, mitä touhua!

Periksi ei anneta!

Mä oon nyt miettinyt ja punninnut asioita ja päättänyt nyt kaikesta huolimatta blogia jatkaa :) Mun velikin laittoi tänään mulle Facebookissa, että älä nyt sitä lopeta, kun niin moni siitä kuitenkin tykkääkin ja ite tykkäät niin paljon sitä kirjottaa, oon huomannut :) Ja äitin ja monen muunkin mielestä mä en saa liikaa ottaa paineita ilkeistä kommenteista. Tottakai äiti kysyi, että jaksanko sellasta ottaa vastaan. 
Mulla on mun perhe ja ystävät tukena, eikö sitä nyt muutamat mulkvistit siinä sivussa kestä :D Äitin suhtautuminen tähän blogiin ja ylipäätään siihen, että puhun lastensuojeluasioista julkisesti, on muuttunut kuulkaa NIIIN paljon. Alussa se piti tosi huonona koko asiaa, mutta nyt se on lukenut niin paljon vastaavista tilanteista, ettei se enää pelkää, että satutan itseäni tai hankaloitan lapsien saamista kotiin! Äitihän ei tätä blogia lue, mutta usein kerron sille kuitenkin mistä oon kirjoittanut jne.

Eilen sain muuten postissa Buzzadorin kautta 20 e lahjakortin S-markettiin. Sillä pitää ostaa uusia Hälsans Kök- ruokia testattavaksi. Tonkin takia mun on "pakko" jatkaa (olin unohtanut koko asian)...Ne ei varmaan kauheesti tykkäis, kun lähettäisivät mulle lahjakortin, enkä sitten bloggaisikaan tuotteista mitään :D



Meillä sairastetaan :( Arttu on ihan kauheessa mahataudissa ja täysin sänkypotilaana! En oo kyllä sitä vielä koskaan noin huonossa kunnossa nähnytkään. Toivotaan, että pian helpottaisi. Ja toivotaan, ettei toi kauheus iske muhun! Mä oon jo tämän raskauden aikana kerinnyt olla kahdesti mahataudissa ja se toinen kerta oli ihan järkyttävä. Kyllä sen jälkeen osasi taas arvostaa terveyttä! Ei oo kyllä pahemmin huvittanut suukotella suulle nyt :)

Raskaus on sujunut oikein mukavasti :) Nyt vaan alkaa iltaisin huomata pientä lihassärkyä jos on kovasti päivän aikana touhuillut. Kyllä tämä paino vaan jaloissa tuntuu. Monesti oon miettinyt, että pitäisi hommata sellainen tukiliivi. Onko jollain kokemusta niistä? Onko niistä apua?


Ja vielä kerran haluan kiitää kommenteista mitä oon saanut :) Ootte te niin ihania ja ihan kauhee ikävähän täs olisi tullut jos olisin lopettanut!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Pikapäivitys

Ilmoittelen vaan, että tein Oriflamen jutuille ihan oman blogin, että jos jatkan tän blogin kirjoittamista vielä niin ei täyty tämä meikkiasioilla :) 

Eli kaikki joita kiinnostaa meikit sun muut kauneudenhoitoasiat, niin käykää tutustumassa sivuun :) Siellä ei vielä ole, kuin alkuinfot ja edustajaksi ryhtymisen ohjeet. Mutta sinne tulee omia tuotteen kokeiluja ja mielipiteitä+ ylipäätään kauneuden hoidosta asiaa :) Tää ei siis ole se mun uusi blogi, vaan ihan oma juttunsa mikä oli tarkoituskin tehdä, kun edustajaksi ryhdyin.



Ps. Kiitos, taas oli tullut lisää ihania kommentteja, vastailen niihin tossa illemmalla paremmalla ajalla :) Ihan hyvin tässä on taas toivuttu keskustelupalstojen kamalista kommenteista. Kyllä ne pitää vaan osata heittää mielestä pois. Jos niitä alkaa miettimään liikoja, niin on vaan niin vihaa täynnä. Ja mä inhoan sitä olotilaa. Oon siinä olotilassa ollut monta vuotta, enkä siihen halua enää palata!

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

The end

Me ollaan nyt Artun kanssa keskusteltu piiiitkä keskustelu ja oon nyt taipunut sen tahtoon ja aion poistaa tämän blogin. Näköjään taas alkaa tulla sellaisia kommentteja muualla, että tulee liikaa mielipahaa. Mä en jaksa yhtään, kun meen ihan tolaltani järkyttävistä kommenteista ja valheellisista väitteistä. Sitten taas Arttu kärsii siitä, kun mä vauhkoan. Ja todella ahdistavaa, että mun kirjoituksia kerrotaan tuolla viranomaisille yms. 

Meille on syntymässä vauva ja meidän pitää keskittyä siihen, että vauvalla on hyvä olla. Jos mä voin pahoin ilkeiden viestien takia, niin silloin vauvakin voi huonosti.

Arttu on oikeastaan vastustanut tätä blogia ihan alusta asti, mutta on tiennyt että tää on mulle rakas harrastus, niin ei oo siihen kuitenkaan puuttunut.

TAISTELU JATKUU, mutta ei enää julkisesti. Vanhat lukijat tietävät taustat ja hyvä niin. Mä varmaan teen uuden blogin, koska nautin tästä hommasta. Mutta siinä blogissa keskitytään muihin asioihin, kuin tohon huostaanottoon. 

Päivä 2: Suosikkitavara



No tietokone tietenkin :)

Voi voi taas se alkaa

Hyi hemmetti miten ilkeitä ihmiset voi olla? Miten joku, joka ei tunne mua, eikä ole sitä elämää mun kanssa elänyt voi tulla sanomaan, että huostaanotto oli oikein ja mä kaunistelen täällä asioita?

Mä oon aina sanonut kaikille, että tervetuloa lukemaan raportit ja kuuntelemaan asiat mun suusta. Ei jonkun juorukellon, jolla ei oo muuta tekemistä kuin jauhaa muiden asioita.

Alusta asti oon tiennyt, että osa ihmisistä täällä uskoo sitä toista osapuolta. Siitä vaan. Katotaan mitä oikeudessa sanotaan. En kai mä nyt oo niin idiootti,että mä julkisesti täällä kertoisin asioista jos en puhuisi totta? Niin moni mun ystäväkin lukee tätä jotka tietää kaiken, niin varmaan mulla olisi pokkaa valehdella :D

Haloo!

Ja ainuttakaan tähän asiaan liittyvää kommenttia en edes julkaise. Edelleen tervetuloa kahville.

Tyhmyytensä ihminen osoittaa uskomalla toista osapuolta, joka tekee kaikkensa saadakseen itsensä parempaan valoon ja syyn väkivallalleen.

Joku laittoi näin keskustelupalstalle: Edelliset lapset viedään ja sitten vaan haarat levälleen ja n****taan itelle uusi lapsi. TOIVOTTAVASTI TÄMÄKIN LAPSI VIEDÄÄN, ET OLE KYKENEVÄ ÄIDIKSI.

Oikeesti? Voiko tollasia kirjoittelevia ihmisiä olla olemassa? 

tiistai 16. huhtikuuta 2013

30 päivän kuvahaaste/ Päivä 1: oma kuva


Haastanpa itseni tälläiseen kuvahaasteeseen:

Päivä 1: oma kuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus
Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema "vihreä"
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikki kuva
Päivä 9: Päivän asu
Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni
Päivä 13: Teema "valo"
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema "erilaiset"
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema "kaksi"
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva



Mitä koira sanoisi jos se osaisi puhua?



Aivan ihania! :)