tiistai 23. heinäkuuta 2013

Synnytys


Sunnuntai-iltana 30.6.13 alkoi pienet supistukset ja sanoin Artulle, että nyt se lähtö taitaa yöllä tulla! Mentiin nukkumaan ihan tavallisesti, koska supistukset siinä vaiheessa oli vielä niin olemattomia ja epäsäännöllisiä. Kahden maissa yöllä heräsin ja supistelu alkoi olla jo kivuliasta. Ähkin ja puhisin sängyssä ja herättelin Arttua. Se kyseli, että oonko mä nyt ihan varma, että synnytys käynnistyy. Juu eiiii, muuten vaan tässä kipristelen naama väärinpäin :D Ajattelin sinnitellä kotona niin kauan, kuin pystyn. Seitsemän jälkeen alkoi kivut olla kuitenkin niin sietämättömät, että hypättiin autoon ja kohti sairaalaa. Voin kertoa, että oli aika tuskainen matka, hyi olkoon!


Kaheksalta oltiin sairaalassa. Siinä vaiheessa kohdunsuu oli 6 cm auki. Katsottiin nopeasti vauvan sydänkäyrää ja melkein heti päästiin synnytyssaliin. Siellä puhkaistiin kalvot ja lapsivesi pois. Jossain vaiheessa sain spinaalipuudutuksen. Voi halleluja miten ihanalta se tuntuu, kun ne kivut hetkeksi lakkaa! Ei se synnytys kyllä sen helpompaa ole, vaikka niitä olisi jo muutama takana. Ehkä se ponnistusvaihe on helpompaa, mutta supistukset sattuu ihan yhtä paljon joka kerta :D Supistuksen tullessahan se syvään hengittäminen olis tärkeää, mutta meikäläinen menee aivan shokkiin ja kiemurtelen ja unohdan sen koko hemmetin hengittämisen!

Vauva oli jotenkin tosi takana ja jouduin ponnistusvaiheessa aluksi ponnistaa kyljelläni. Kovat ponnistukset molemmilla kyljillä ja sitten sain kääntyä selälleni. Muutama ponnistus (Arttu osasi muuten hienosti tsempata tässä vaiheessa) ja sitten meidän ihana neiti syntyi ♥ K ello 12.34. Avautumisvaihe kesti siis 9 h 34 min. ja ponnistusvaihe 10 min. Arttu katkaisi napanuoran ja sain vauvan rinnalle. Ja se oli tämän äidin sydämen menoa :) 

Kätilö sanoi heti: "Saako sanoa, että neiti on niin isänsä näköinen. Ei tarvitse kyllä isyyttä epäillä!" :) Ja niinhän tuo tyttö onkin! Ehkä nyt on tullut jo vähän enemmän munkin näköä . Se on tollanen hyvä sekoitus molempia :D Isänsä pitkät sormet ja varpaat on tyttö perinyt. Niin moni on huomauttanut niistä jo :) Ihana neiti ei voi muuta sanoa ♥


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Meille kuuluu hyvää


Nyt mä pääsen vähän kertomaan kuulumisia :) Vauva nukkuu, ruoka uunissa ja ei oo mitään ohjelmaa enää tälle päivää!

Meille kuuluu oikein hyvää ♥ Tää on kyllä niiiin huippu juttu, että tänne päästiin! Ja jokaisen työntekijän (jonka kanssa olen enemmän keskustellut tilanteesta) suusta olen kuullut, että varmasti tästä on hyötyä vanhempien lasten kannalta. Ja tottahan se on. Tätä mä oon viimeset kolme vuotta odottanut. Tuntuu aivan mahtavalta, että VIHDOIN pääsee todistamaan, että hei, mä olen hyvä äiti ja mä osaan olla lasteni kanssa. Eikä mun päässänikään sen kummempaa vikaa ole!

Mulla oli eilen ensimmäinen keskustelu psykiatrin kanssa. Voi, että miten ihana nainen se oli ♥ Niin lämmin sydäminen ja se eläyty niin mun kertomaani ja huomasi, kuinka se oli todellakin pahoillaan kaikesta mitä oon joutunut kokemaan. Ja se oli ensinnäkin aivan ihmeissään miten lastensuojelu on mun kohdalla toiminut. Sanoi, että todella epäempaattista käytöstä.

Isin tyttö

Ja arvatkaas mitä? Tämä sosiaalityöntekijä, joka lasten huostaanoton teki (tai siis raportoi kaiken päättävälle sossulle) on nyt yks kaks jäänyt virkavapaalle ja sen jälkeen siirtyy muihin tehtäviin. Jabadabaduuu, heipparallaa vaan! :D Kuultiin tosta täällä pidettävässä palaverissa. Tuli aika (positiivisena) yllätyksenä. Saas nähdä, kuka tilalle tulee. Mä niin toivoisin, että tämä työntekijä, joka meillä hoitaa vauvan asioita tulisi tohon Idan ja Aleksinkin kuvioon mukaan. On nimittäin todella mukavan oloinen nainen. Tuntuu, että sillä on todellakin halu AUTTAA perhettä kaikin keinoin. Mä olen sen kanssa ollut sähköpostitse tekemisissä, halusin vähän kertoa näistä viimeisistä vuosista. Se laittoi niin ihanasti loppuun: "Kertomasi kokemuksen perusteella arvelen teidän olevan haasteellista myös rakentaa luottamusta lastensuojelua kohtaan, mutta edetään siinäkin pienin askelin." Juuri näin pitää ihmistä lähestyä, eikä olla heti vain tenttaamassa ja syyttelemässä ja arvostelemassa ja kaikenlisäksi vielä keksimässä asioita mua vastaan. Että kyllä mä täällä puhun todellakin suuni puhtaaksi kaikesta! Ja ihan varmasti siitä on apua, mä en epäile hetkeäkään sitä :)

Mutta sitten tuohon ihanuuteen :) Perjantaina tulee neuvolatäti katsomaan vauvaa. Kyllä on mielenkiintosta nähdä paljonko paino on noussut. Neiti nimittäin syö hyvin ja PALJON! Vauva on valloittanut meidän sydämet niin täysin ♥ Mulla tulee jo kauppareissulla pikkuista ikävä ja jos vauva nukkuu vähänkin pitemmän pätkän, kuin yleensä, niin Arttu on sen vieressä hyvä ettei jo herättelemässä sitä :D On ollut niin ihana seurata vieressä, miten ylpeä isi on tyttärestään ja kuinka hyvin se siitä pitää huolen ja osallistuu kaikkeen. Pikkuisen toisenlaista, kuin exän kanssa, voi hyvää päivää! Kyllä mä kuitenkin yllätyin miten hyvin Arttu onkaan isän roolin ottanut. Niin se vaan vaihtelee vaipat ja vaatteet, kuin vanha tekijä, röyhtäyttää vauvan syötön jälkeen, huolehtii jos peppu on vähänkään punainen ja kyselee multa onko vauva nyt varmasti hyvässä asennossa jne. ♥ Mä en oo todellakaan tottunut näin hyvälle :D 

"Olenko pikkuisen isin näköinen?!" :D
Ida ja Aleksikin tosiaan on nähneet siskonsa jo ja voi, kuinka innoissaan ne olivat :) Käytiin lenkillä, niin Ida työnsi vaunuja mun kanssa koko matkan. Sitten ne sai yhdessä syöttää vauvaa ja vaipan vaihdossakin saivat olla apuna. Ihania ♥ Sitten kun piti lähteä, niin Ida-ressukalla tuli aivan kauhea itku. Se ei oo tehnyt sitä oikeasti enää pitkiin, pitkiin aikoihin, koska tottakai on tottunut tilanteeseen. Mutta nyt se itki aivan lohduttomasti: "Mun äiti!" eikä millään meinannut rauhoittua :( Mun sydän särkyi. Siinä oli vaan itse pakko pidättää itkua, ettei tule vielä pahempi mieli toiselle. Oli aivan hirveä tilanne, mä oon sen itkun kuullut korvissani sen jälkeen vähän väliä. Onneksi huomenna nään lapset taas: vietän niiden kanssa päivän ihan kolmestaan, Arttu jää tänne vauvan kanssa, että saan nyt keskittyä ihan vain Idaan ja Aleksiin. Ajattelin, että käydään Touhutalossa, rannalla jos sää sallii ja sitten syömässä jossain. Ihanaa, ootan kyllä innolla :)

Jännittävää :)

Mun katras ♥
No joo, oliskohan siinä nyt tarpeeksi kuulumisia taas :) Nyt nappaan lasagnen uunista, aletaan syödä ja sitten käydään kävelyllä...Kunhan toi neiti tuolta malttaa heräillä :) Oikein mukavaa päivän jatkoa teille! ♥


keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Ja palkinto lähtee...


Niin, kuin eilen tosiaan jo kirjoitinkin, että sain todella monta hyvää postausehdotusta. Joka ikinen oli oikeasti hyvä ja mä luulen, että jokaisesta aiheesta tuun kirjoittamaan erikseen :) Kiitos paljon! Nyt on onneksi aina aihe valmiina, kun pää lyö tyhjää :D


Nyt valitsin kuitenkin palkinnon saajaksi Miisan, jonka ehdotus oli:

Sittenkun vauva on syntynyt niin perhepostausta :) Ihan vaan kertoisit teidän päivittäisiä rutiineja, mitä tykkäätte tehdä yhdessä.. Iida ja Aleksi myös postaukseen mukaan kun vain mahdollista, onhan hekin osa teidän perhettä, vaikkei valitettavasti kokoajan teän kanssa olekkaan (vielä) 

Sitten mielipidepostaus olisi kans kiva, aiheena vois olla rasismi siitä en ainakaan muista että olisit mielipidettäsi kertonut. Sekä olis myös mukava kuulla mitä mieltä olet siittä että arvostellaan ihmisiä ulkokuoren perusteella, vaikka ei edes tunneta. 

Miisa, laitatko mulle sähköpostia: heidiiiz84@gmail.com, niin saan sun yhteystiedot :)

tiistai 9. heinäkuuta 2013


Heiiiiiiiiii!!!!

On kuulkaa tapahtunut tässä välissä yhtä sun toista (ihanaa) juttua, että kirjoittaminen on siksi ollut pienellä tauolla! :)

Ensin tietysti se tärkein:


Meidän tyttö syntyi 1.7.13 klo: 12.45. Painoa oli 3660g ja pituutta 50 cm. :) Hyvinvoiva ja terve pieni tytöntyllerö ♥ Ja tämä neiti on sulattanut niiiiin isin ja äitin sydämet! Synnytyksestä tuun kertomaan vielä tarkemmin jossain vaiheessa.

Sitten toinen mahtava juttu: Me päästiin vihdoin ja viimein siihen perhekuntoutukseen, mitä ollaan haluttu ja pyydelty! JESS :) Eilen ollaan tänne tultu. Tuli ehkä pikkusen nopeesti, mutta täältä justiin vapautui paikka ja halukkaita varmasti jonossa on, niin pakko tarttua heti tilaisuuteen, kun sellaisen kerran saa! Tää on aivan ihana paikka. Meillä on täällä oma asunto (rivitalokolmio saunalla) ja saadaan täällä siis elää ihan normaalia arkea, mutta sitten tähän kuuluu terapioita, vanhemmuuden arviointia yms. Eli juurikin niitä asioita mitä halusin, että voin todistaa vihdoinkin asioita, mitkä taas edesauttaa saamaan Idan ja Aleksin kotiin! Näillä näkymin kaksi kuukautta täällä nyt sitten ollaan ja elellään :) En tiedä onko sossut säikähtänyt sitä eduskunnan oikeusasiamiestä, vai mikä ihme nyt on tapahtunut, kun tällänen mahdollisuus saatiin. Mutta oikein hyvä näin!

Mä oon niiiiin onnellinen tällä hetkellä ♥ 

Kiitos muuten LOISTAVISTA postausehdotuksista! :) Mä luen ne huomenna vielä ajan kanssa läpi ja ilmottelen sitten heti voittajan!