sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kesää odotellessa

En mä oo teitä unohtanut. En todellakaan :) Enkä ainakaan lenkkeilyn takia, niin kuin joku anonyymi oli heittänyt :D Kyllä meikäläisen treenaus on lähtenyt vähän huonosti käyntiin. Tai siis kyllä mä oon liikkunut paljon, paljon enemmän ja syönkin paljon säännöllisemmin. Mutta. Ero tuli kyllä tämän kuntoilun kannalta todella pahaan paikkaan. Sitä helposti käpertyy yksin illalla suklaalevyn kanssa katsomaan telkkaria. Yksin mä oon vähän laiska välillä tekemään ruokaa, varsinkin sitä terveellistä. Herkuista siis en ole kovin hyvin päässyt eroon. Mutta PT oli tosi tyytyväinen jo säännöllisiin ruokailuihin ja siihen, että vatsa toimii :D Niin ja veden juonninkin oon opetellut! Sitä ei tullut ennen juotua juuri yhtään. Nyt on aina pullo vieressä.


Mutta tästä on puhuttua PT:n kanssa ja hän ymmärtää täysin tilanteen. Mullahan meni kuukausi tässä hommassa ihan hukkaan, kun oltiin Irenen kanssa vuorotellen kipeitä :(
Mutta, ystävän kanssa odotetaan innolla, koska molemmilla on tulossa taas sinkkukesä moneen, moneen vuoteen ;) Ja me ollaan päätetty, että kropat on myös sitten edustuskunnossa :D Heh, ottakaa ihan huumorilla tämä. Molemmat ollaan äitejä, eikä olla lapsiamme unohtamassa! ;)

Nyt on ollut kyllä aivan ihan lenkkeilykelit ♥ Aurinko se vaan on niin piristävä ilmestys! Mä oon vähän laittanut kotiakin lisää. Ostin Jyskistä valkoisen tietokonepöydän. Aiemmin mulla on ollut läppäri vaan sohvalla ja pikku marakatti-Irenehän kiskoo johdoista jatkuvasti :D Ajattelin, että kohta tämä kone on rikki ja piti äkkiä hakea sille turvapaikka. Toi kyllä sopii tänne kivasti. Sitten ostin tumman violetin verhon (leveän), pätkäisin sen kahtia ja sain ikkunaankin vähän väriä. Mulla siis ollut aiemmin vain valkoiset verhot joten toi ihan kivaa piristystä noi violetit siellä välissä.

Voi, arvatkaapa minkä värisistä hiuksista mä tällä kertaa haaveilen?


Kyllä. Vaaleanpunaisista ♥ Ois niin hieno kesätukka. Mä käyn ens viikolla ostamassa Kevin Murphyn Color.Bug-väriliidun ja kokeilen sillä ensin miltä näyttää. Vähän turvallisempi vaihtoehto, kuin värjätä heti kestovärillä :) Mä otan teillekin sitten kuvia mun kokeilustani!

Mä meen maanantaina Idan mukaan silmä-ja hammaslääkäriin. Justiin samaan aikaan olisi Irenen neuvola ja mä pyysin, että Arttu menisi Irskun kanssa. On kuitenkin tosi tärkeää, että mä pääsen tuonne Idan mukaan.

Voi viime tapaaminen lasten kanssa ♥ Se oli jotenkin niin erityisen ihana. Mäpäs kopsaan tähän tekstin minkä kirjoitin blogin Facebook-sivuille:
Voi, että oli ihana tapaaminen lasten kanssa  Jotenkin niin rakkauden täyteinen ja paljon hellyydenosoituksia molemmin puolin. Aleksikin monta kertaa tuli halimaan ja sanoi yhtäkkiä: "Kuules äiti, sä oot tosi rakas!" ja kun oltiin Irenen kanssa lähdössä niin kysyi:"Äiti muistaksä kun sä sanoit, että mä oon viksu poika?" ja oli pakahtua ylpeydestä 
Ja Ida. Ida ressukka alkoi itkemään jo 10 minuuttia ennen mun lähtöä. "Mä haluan, että sä jäät tänne. Älä lähde vielä!" Mikään ei oo kauheampi tunne, kuin se että sä joudut lähteä ja jättää lapsen itkemään   Mutta kuitenkin tosta surusta löytyy myös positiivinen asia. Kukaan ei voi tulla väittämään, etteikö lapset olisi muhun kiintyneitä.
Ja kuulin erittäin monta kertaa "äiti"-sanan, eikä siinä ollut KERTAAKAAN Heidiä mukana  
Käytiin pitkällä kävelylenkillä. Irene oli sateenvarjorattaissa ja kun ne niin kevyet ovat halusi Ida työntää koko matkan. Käytiin yhdellä vanhalla koululla keinumassa ja lapset nautti kauheasti. Mä oon kuulemma niin hassu Sijareiden oma poika oli meidän mukana ja on näköjään nyt tottunu muhun. Jutteli kovasti ja pyysi antamaan vauhtia. Ja kun Irenen tutti oli tippunut lähtivät pojat pyörällä sitä edeltä etsimään. Ja kun se löytyi niin tämä niiden poika oli niin hyvillä mielin kun se sai sen mulle antaa ja huokaista, että onneksi ei auto ole ajanut päältä 
Senkin luulisi merkitsevän jotain, että aina sijareiden omat lapset tai lapsenlapset ovat kovasti musta tykänneet ja mä niistä ja mä olen aina heidät hyväksynyt mukaan, vaikka niin harvoin omia lapsiani näen.


tiistai 18. maaliskuuta 2014

Heipähei!


No niin, nyt on sellainen tilanne taas, että mulla on mahdollisuus enemmän saada "omaa-aikaa", joten kerkeän tännekin päivitellä useammin kuulumisia! :) Kiva juttu!

Me ollaan täällä sairasteltu, sairasteltu, kasvatettu hampaita ja sairasteltu. Joten voitte arvata, ettei kauheasti ole ollut aikaa ns. ylimääräisille jutuille.

Irenellä tosiaan sitten oli ensimmäinen korvatulehdus :( Ja samaan aikaan sillä oli puhkeamassa kaksi ylähammasta, joten pienellä oli tukalat oltavat. Mutta tuohon kaikkeen nähden täytyy sanoa, että mun vauvani on äärettömän kiltti ♥ Eipä se juuri kauheasti ole itkeskellyt tai kiukutellut. Syliä ja huomiota tietenkin kaipaa enemmän joten kotityöt on jäänyt vähän vähemmälle :D



Mä oon itse myös ollut kipeänä vähän väliä. Ensin oli mahatauti ja nyt on hirveä flunssa. Kuulisittepa mun ääneni. Kuulostaa siltä, kun olisin koko elämäni elänyt pelkällä viskillä ja tupakalla :)
Mutta nyt on Irenen lääkekuuri ohi ja itelläkin yskä hieman hellittää joten eiköhän tämä tästä pikku hiljaa paremmaksi taas muutu :)



Kuntoilu on sitten jäänyt väkisinkin vähemmälle. Harmittaa. Mutta tosiaan nyt kun mulla on mahdollisuus siihen omaan aikaan, niin hyödynnän sen pitkillä lenkeillä ja kuntosalilla. 



Viime kerralla kun oli lasten tapaaminen oltiin minä, Irene, Ida, Aleksi ja mun nuorempi pikkuveli Touhutalossa taas ja käytiin sen jälkeen Hesessä syömässä. Aleksi vitkutteli syömisen kanssa niin, että myöhästyttiin puoli tuntia!! Laitoin kyllä viestin sijareille, että nyt myöhästytään. Mutta kun mun tehtävä on lapset aina tuolloin ruokkia, niin en oikein viitsinyt lasta repiä ateriansa ääreltä. Aleksilla oli vaan niin paljon ihmeteltävää ja kyseltävää, että syöminen jäi vähemmälle huomiolle. 



Noh, arvatkaapa millasen saarnan sain tästä? Jep, kauhean. Siis sossuilta, en sijareilta. Kun sanoin tosta Aleksin vitkuttelusta niin: "Ei se Aleksin vika ole, sinun tehtävä on sitten mennä tarpeeksi ajoissa sinne Hesburgeriin." Noh, yleensä tuo aika on riittänyt, mutta pienten lasten kanssa on vaikea pysyä minuutilleen aikataulussa. Ensi kerralla siis tiedän, että lapset joutuu jättämään ruokansa syömättä jos vitkuttelevat. Selvä. Meillä on KOLME vaivaista tuntia aikaa. Matkoihin menee jo varmaan 40 min. yhteensä. Sitten Touhutaloon ja sen jälkeen syömään. Ei siinä paljon kerkeä. Ja lapsia ei oo mikään maailman helpoin tehtävä saada pois Touhutalostakaan jo vähän yli tunnin olemisen jälkeen. Jos olisi musta kiinni, me riehuttaisiin siellä tunti kaupalla. Mä ymmärrän kyllä, että aikatauluista täytyy pitää kiinni ja niin olen tehnytkin. Mutta myös voisi joskus olla vähän ymmärrystä, eikä aina tehdä joka asiasta kauhean "suuri". Tehdään kärpäsestä härkänen. Mä kuitenkin ilmoitin, että myöhästytään ja pahoittelin kovasti sitä.

Sossu sanoi myös, että kun lapset kasvaa ja oppii kellon, he alkavat itse katsoa koska pitää olla kotona ja hätääntyvät jos ollaan myöhässä. Häh? Munko seurassa on niin kauheaa, että pitää oikein kelloa koko ajan vahdata, että pääsee pois? Mä voin kyllä sanoa hyvillä mielin, että lapsia tuskin kellon ajat nappaa silloin, kun me yhdessä pidetään hauskaa. Tää kommentti taas osoitti, ettei ne tiedä mun ja lasten väleistä mitään. (no, eipähän ne ole mua ja lapsia koskaan yhdessä tavanneetkaan. Mun mielestä tämäkin olisi aika oleellinen asia. Pitäisi heidän nähdä millaiset välit vanhemmalla ja lapsella on. Sijaisperheessä lapsia kyllä käydään tapaamassa ja nähdään vain, kuinka lämpimät välit siellä kaikilla on keskenään. Kyllä taas niin reilua sitä OIKEAA äitiä kohtaan.) Mua pidetään jonain vieraana tätinä, jonka nyt on vaan lain mukaan annettava lapsia tavata. 



Taas ei ollut MITÄÄN hyvää sanottavaa. Vaikka olen todella hienosti järjestänyt yksin asiat ja hienosti pärjännyt Irenen kanssa yksin. Mutta eiiii, mähän olen ihan eri äiti Irenelle, kuin Idalle ja Aleksille. Irenen kanssa olen hyvä sellainen, mutta Idan ja Aleksin kohdalla olen kaikkea muuta. Hmm. Jännä juttu.



Arvatkaapa muuten mitä?! Mulle on tässä kaksi vuotta väitetty lastensuojelussa, että mulla on oikeus tukihenkilöön, mutta se ei saa puhua palavereissa mitään. Tämäpä on täyttä kusetusta. Mulla on todellakin oikeus avustajaan, joka myös todellakin saa puhua ja kertoa oman näkemyksensä. Tämän kun kuulin, niin oli taas pientä hammasten kiristystä havaittavissa. Laitoin nopsaa sähköpostia eteenpäin ja arvatkaapa kuka tulee mun kanssa seuraavaan palaveriin? Mun terapeutti sieltä perhekuntoutuksesta :) JES! Se jos joku mut tuntee ja se on niin paljon kauhistellut tätä koko kuviota, että se on juuri oikea ihminen sinne! On niin hyvä mieli nyt mennä ensi kuussa sinne, kun tietää että joku on munkin tukena, eikä vain tarvitse pää painuksissa kuunnella, kuinka huono ihminen olen ja kuinka sijaisperhe on täydellinen. Aion myös mainita napakasti siitä, että lapsia opetetaan kutsumaan mua Heidiksi, kun he taas ovat äiti ja iskä. Toi on niiiiin väärin ja täysin yritetään vieraannuttaa vain lapsia äidistään.



Saas nähdä mitä tuumataan, kun kerron, että terapeutti tulee mukaan ja aikoo myös puhua. Kielletään varmaan, mutta sitten en mene minäkään koko palaveriin. Nyt loppuu valehtelu ja lain rikkominen. Perkules!!





Irene muuten konttaa ja nousee tukea vasten :) Ja käsistä pidettäessä ottaa askelia . ♥ Iik, kun se on jo iso tyttö! :) Voisin joku päivä vähän yrittää kuvata sen menoa ja laittaa tänne. Ja muutenkin tehdä joku oma postaus meidän pikku-neidin kehityksestä ja rutiineista :)

Nyt tiskaamaan, ennen kuin tämä kyseinen neiti herää ;)

Moikka!



lauantai 8. maaliskuuta 2014

Meille naisille! ♥




Irene ja Heidi toivottelee hyvää naistenpäivää kaikille teille ihanille naisille siellä ruudun takana ♥





Kirjoittelen kuulumisia tänään :)

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Pitkästä aikaa hei!


Voi ihmiset rakkaat! Mä oon todella pahoillani etten oo päivitellyt tänne mitään ikuisuuksiin. Mutta ymmärrätte varmaan, että tämä elämäntilanteen muutos ja ryömimään alkanut neitokainen vievät aika paljon aikaa :)

Mutta meille kuuluu tosi hyvää! Voin sanoa, etten oo ollut näin onnellinen pitkiin aikoihin. Aamulla herään pirteänä ja iloisena ja nautin mun pienen rakkaan seurasta ♥ 
Kotikin on muuten valmis, mutta lastenhuoneeseen pitää vielä tuoda sängyt ja sitten hakea äitin varastosta sellanen liitutaulusysteemi, jonka oon ostanut mooonta vuotta sitten lapsille. Siellä se on paketissa avaamattomana edelleen.

Niin, mä tosiaan laitan huoneeseen kaksi sänkyä, Mähän nimittäin saan lapset kotiin yökylään. Ja siitä sitten pikku hiljaa pysyvästi kotiin. That's the plan.
Ei ole MITÄÄN syytä miksi lapset ei saisi tänne tulla. Ja voi että kuinka paljon ne itte haluaa tänne tulla. Jos ensi palaverissa ei niitä tapaamisia anneta kotiin päin, niin se ei ole oikein. Kun olin Idan mukana erityisneuvolassa niin siellä lääkärikin totesi, että kovasti haluaa päästä kotona käymässä.. Mä oon saanut kaiken niin hienosti hoidettua ja voin jopa sanoa olevani ylpeä itsestäni. Ihan varmasti lastensuojelussa ajattelivat, että mä romahdan ihan täysin, enkä jaksa. Kun se exästä eroaminen silloin aikoinaan oli yhtä helvettiä, eikä meinannut millään onnistua.
Mutta nyt on aiiiiivan eri tilanne.

Mitäs muuta? Irenekin oli ensimmäistä kertaa sairaana. Vauvarokko reppanalle iski. Ja nyt sillä on ihan hirveä nuha ollut jo viikon. Toivottavasti alkais pian helpottamaan. 
Irene on alkanut ryömimään nyt kunnolla ja alahyllyt on tyhjätty tavaroista :D Olohuoneessa lamppukin on vedetty alas jo kaksi kertaa. Johdot on niin kovin mielenkiintoisia :)

Idalla ja Aleksillakin on ollut molemmilla synttärit tässä välissä :) Nyt mulla on 6 ja 5 vuotiaat lapsoset. Niin se aika kuluu. Torstaina mennään sitten juhlistamaan Idan synttäreitä Touhutaloon ♥ Aleksin synttäreitä juhlittiin käymässä ravintolassa syömässä ja Aleksin kummitätikin oli mukana,

Voi kuulkaa. Oon saanut nyt vasta tietää, että mulla olis ollut oikeus olla aina mukana lasten neuvoloissa tms. koska ei ole tehty mitään rajoittamispäätöstä. Eli silloin kun olin menossa Idan silmälääkärille ja lähdön hetkellä mulle soitetaan ja kielletään menemästä. Törkeää!!

Tässä nyt oli tälläiset pikaiset kuulumiset. Voipi olla, että innostun vielä illemmalla kirjoittaman lisää, kun oon saanut Irskun yöunille. Mutta katsotaan :) Nyt mennään neidin kanssa syömään iltapuurot, tehdään iltapesut, maitoa ja nukkumaan!


Vaatehuone. Love it ♥

Minni-auto on kiva :)

Mamma oli eilen vähän viihteellä :) Irene oli isun ja isoisän luona yötä.

Sisustustarrat olohuoneessa.

Sisustustarra keittiössä.